Suhtaudumme myönteisesti sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoitteeseen siirtää painopistettä varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn, mutta korostamme, että pelkkä rakenteellinen joustavoittaminen ei riitä toimintakulttuurin muuttamiseen.
Jotta tuki aidosti siirtyisi lapsen arkeen esimerkiksi kouluihin ja oppilaitoksiin, esitystä tulisi täydentää velvoittavilla säännöksillä monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen oikeuksien vahvistamisesta. Pidämme uudistusta rakenteellisesti merkittävänä ja näemme siinä mahdollisuuksia perheen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioimiseen, mutta ilman riittäviä velvoitteita varhainen tuki voi jäädä toteutumatta käytännössä.
Arvioimme, että ehdotettu lapsiperhepalvelujen kokoaminen ja sääntelyn joustavoittaminen voivat selkeyttää palvelujärjestelmää ja parantaa tuen jatkuvuutta, mutta samalla ne sisältävät riskin eriarvoisuuden kasvusta.
Hyvinvointialueiden erilaiset resurssit ja käytännöt voivat johtaa siihen, että palvelujen saatavuus ja sisältö vaihtelevat merkittävästi. Siksi uudistuksen toimeenpanossa tarvitaan kansallista ohjausta, sitoutunutta johtamista sekä konkreettisia toimintamalleja ja mittareita erityisesti monialaisen yhteistyön ja hyvinvoinnin edistämisen tueksi. Korostamme myös koulutuksen ja sosiaalihuollon rajapintojen selkeyttämistä.
Erityistä tukea tarvitsevien lasten osalta kannatamme asiakassuunnitelman ja omatyöntekijän nimeämistä, mutta esittämme määritelmän laajentamista tilanteisiin, joissa huoltajat eivät kykene tai halua ottaa vastaan tukea. Tällöin lapsen oikeus palveluihin tulisi turvata myös ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Lisäksi painotamme tarvetta täsmentää monialaisen yhteistyön velvoitteita, erityisesti koulupoissaoloihin puuttumisessa ja koulunkäyntikyvyn arvioinnissa. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen aseman muuttaminen ensisijaisiksi tukimuodoiksi edellyttää selkeitä soveltamisohjeita ja riittäviä resursseja, jotta tuki voidaan kohdentaa oikein.
Pidämme myönteisenä hallinnollisen työn keventämistä ja kirjaamisen vähentämistä, mutta varoitamme sen mahdollisista vaikutuksista tiedonkulkuun ja oikeusturvaan. Ilman tarkempaa ohjausta koulutuksen järjestäjät voivat jäädä ilman välttämättömiä tietoja lapsen tilanteesta. Lisäksi nostamme esiin opettajien työturvallisuuteen liittyvät ongelmat lastensuojeluilmoituksissa ja esittää mahdollisuutta tehdä ilmoitus esimerkiksi oppilaitoksen opiskeluhuoltoryhmän nimissä.
Kokonaisuutena katsomme, että uudistus sisältää sekä merkittäviä mahdollisuuksia että riskejä, ja sen onnistuminen riippuu vahvasta kansallisesta ohjauksesta, riittävistä resursseista sekä sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen ammattilaisten tiiviistä ja selkeästi säädellystä yhteistyöstä.
