Näyttelijä Seela Sellalla on opettajistaan vain mukavia muistoja. On kuitenkin muutamia kohtaamisia, jotka ovat elämän varrella osoittautuneet äärettömän merkityksellisiksi. Jotkin kohtaamisista ovat kannustaneet häntä jo nuorena, toisten tärkeys on paljastunut näyttelijälle vasta myöhemmin.
Seela Sella muistaa olleensa ihan tavallinen oppilas ja pitäneensä aina koulusta. Hän innostui teatteriharrastuksesta jo nuorena ja esiintyi usein koulun juhlissa.
Sellan omaa näyttelijäntyötä ovat ohjanneet ennen kaikkea tunteet ja oivallukset, joita hän on kokenut teatterin katsojana. Ilman äidinkielenopettaja Impi Varsilaa moni tällainen kokemus olisi jäänyt saamatta.
Opettaja näki Sellan yksilönä ja johdatti käänteentekevän oivalluksen pariin
Tampereen tyttölyseon ajoilta Sella muistaa Impi Varsilan opettajana, joka välitti kaikista oppilaistaan, oli äärettömän sivistynyt ja opetti ymmärtämään suomalaista kirjallisuutta ja runoutta. Varsila myös näki, miten kiinnostunut Sella oli teatterista. Lippuihin ei nuorella lukiolaisella kuitenkaan usein ollut varaa.
– Paitsi että opettaja Varsila syvensi kiinnostustani kirjallisuuteen ja kulttuuriin, hän näki minut ja jokaisen opiskelijan yksilönä. Hänen ansiostaan pääsin syvemmälle myös teatterin maailmaan. Siten hän tietämättään vaikutti koko elämäni suuntaan ja johdatti minua kohti läpi urani kantanutta oivallusta näyttelijäntyön ytimestä, Sella kertoo.
Paitsi että opettaja Varsila syvensi kiinnostustani kirjallisuuteen ja kulttuuriin, hän näki minut ja jokaisen opiskelijan yksilönä.
Uutinen jatkuu videon jälkeen.
Matka kohti oivallusta lähti siitä, että kerran opettaja keksi soittaa Tampereen teatterin johtaja Sakari Puuruselle ja tiedustella, olisiko mahdollista saada vapaalippuja teatterista todella kiinnostuneelle oppilaalle. Teatterinjohtaja Puurunen kirjoitti Sellan nimellä varustetulle sinivihreälle lapulle vapaalippuoikeuden kaikkiin teatterin näytöksiin.
– Tänäkin päivänä muistan, mitä ajattelin milläkin rappusella, kun kipusin ensimmäistä kertaa katsomaan esitystä Tampereen teatterissa. Ja siellä minä sitten istuin lukiolaisena melkein joka ilta, esityksestä toiseen, Sella kertoo.
Tänäkin päivänä muistan, mitä ajattelin milläkin rappusella, kun kipusin ensimmäistä kertaa katsomaan esitystä Tampereen teatterissa. Ja siellä minä sitten istuin lukiolaisena melkein joka ilta.
Vapaalipun ansiosta hän pääsi kerta toisensa jälkeen näkemään esimerkiksi Eeva Kaarina Volasen näyttelijänsuorituksen Tolstoin Sodassa ja rauhassa. Sellalle erityisen merkittävä oli kohtaus, jossa Andreihin rakastuneelta Natashalta kysytään, onko Andrei käynyt täällä usein. Natashaa esittänyt Volanen vastasi kysymykseen henkeään haukkoen ja ikään kuin vetäen jokaisen vuorosanan sisäänpäin.
– Tuntui, että sydän pysähtyi, kun minua niin vavisutti ja tärisytti tämä Volasen roolisuoritus. Kohtaus oli hyvin vaikuttava ja istuin teatterin penkissä monta kertaa katsomassa näytelmän eikä tuntemus siitä laimentunut, Sella muistelee.
Tämän kokemuksen myötä hän sisäisti koko uraansa kannattaneen oivalluksen ja opin – sen, että näyttelijäntyössä kaiken on synnyttävä hetkessä. Yleisö ei saa aavistaa ennakolta, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan kaiken tulee syntyä tässä ja nyt.
Persoonallinen esimerkki kannusti oman tien kulkemiseen
Näyttelijäntyöhön liittyvien oivallusten ja uran suuntien lisäksi mieleen ovat jääneet kohdatut kannustukset ja esimerkit. Laulua opettanut Aune Kyllikki Komi ei ollut ihan sellainen kuin tuon aikana opettajien odotettiin olevan. Sellan mukaan opettaja oli aivan loistava, vähän erilainen, näyttelijä ja operettisankaritar.
– Aune Kyllikki oli meille nuorille tytöille esimerkki ja esikuva. Hän näytti, että aikuisen naisen rooli voi olla muutakin kuin mihin on totuttu, ja antoi meillekin rohkeutta olla erilaisia omia itsejämme, Sella sanoo.
Aune Kyllikki oli meille nuorille tytöille esimerkki ja esikuva. Hän näytti, että aikuisen naisen rooli voi olla muutakin kuin mihin on totuttu.
Hän pitää laadukasta koulutusta ja osaavia opettajia laajemminkin tärkeinä yhteiskunnallisen tasa-arvon rakentajina.
– On ollut hirveän tärkeää, että tytöille on Suomessa jo minun oppikouluaikoinani annettu samat etenemismahdollisuudet kuin pojille. Meille opetettiin, että teistä voi tulla ihan mitä tahansa. Ilman opettajia meillä ei ehkä olisi vieläkään ollut naista esimerkiksi presidenttinä ja pääministerinä.