Politiikan keskiössä on jo lähes vuosikymmenen ollut tavoite siitä, että puolet ikäluokasta suorittaisi korkeakoulututkinnon. Toimet tavoitteen saavuttamiseksi ovat kuitenkin jääneet pirstaleisiksi ja aliresursoiduiksi.

Tulokset puhuvat puolestaan: Suomessa vain 39 prosentilla 25–34-vuotiaista on korkeakoulututkinto, kun OECD-maiden keskiarvo on lähes 48 prosenttia. Suomen suunta on pikemminkin laskeva, ja muut maat ovat menneet meistä ohi, kuten tällä OAJ:n Facebook-videolla tiiviisti kerrotaan. 

Rahoituksessa Suomi jää kauas verrokkimaistaan

Koulutustason lisäksi Suomessa on viime vuosina laskenut korkeakoulutuksen rahoitus. Vuosina 2015–2022 opiskelijakohtaiset menot laskivat Suomessa 14 prosenttia, kun OECD-maissa ne kasvoivat keskimäärin yhdeksän prosenttia.

Ero on valtava ja kertoo, että Suomessa korkeakoulutusta ei ole nähty hyvinvointia ja kilpailukykyä tuovana investointina tulevaisuuteen toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan aiemmin tehtyjen toimien lisäksi tarvittaisiin vuosittain noin 8 300 lisäaloituspaikkaa vuosille 2025–2028. Tämäkin vaatisi lisärahoitusta. Tällä hetkellä suomalaisten korkeakoulujen rahoitus on kuitenkin noin kolmanneksen alhaisemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. 

Tällä hetkellä suomalaisten korkeakoulujen rahoitus on noin kolmanneksen alhaisemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. 

Koulutuksen laatu ei pysy yllä, jos jatkuvasti vaaditaan enemmän ilman, että samalla parannetaan toiminnan edellytyksiä. Koulutustason nostaminen opiskelijamäärää kasvattamalla ei siis onnistu ilman merkittävää perusrahoituksen lisäystä.

Täällä voit tutustua tarkemmin koulutuksen rahoituksen tilanteeseen Suomessa

Henkilöstö venyy, mutta rajat tulevat vastaan

Korkeakoulujen henkilöstö on tehnyt parhaansa turvatakseen opiskelijoiden menestymisen vähentyneistä resursseista huolimatta. Läpäisy on parantunut, ja opiskelijat valmistuvat aiempaa tehokkaammin. 

Mutta venymisellä on hintansa: opetushenkilöstön kuormitus on lisääntynyt ja työhyvinvointi heikentynyt. Viimeisimmän Työolobarometrimme mukaan ammattikorkeakouluissa tehdään 46:n ja yliopistoissakin yli 43 tunnin työviikkoja. Näin ei voi jatkua.

Rahoitus pitää turvata pitkäjänteisesti

Koulutustason nosto ei tapahdu itsestään. Se vaatii parlamentaarisen, hallituskaudet ylittävän sitoutumisen koulutuksen rahoituksen turvaamiseen, aivan kuten tutkimus- ja kehittämistoiminnan (TK) rahoituslain kohdalla tehtiin.

Suomella ei ole varaa odottaa 70:tä vuotta, jonka koulutustason nosto tilastojen mukaan veisi ilman lisäkeinoja. 

TK-sopu on osoittanut, että kun poliittiset päättäjät sitoutuvat tavoitteeseen yhdessä, tuloksia syntyy. Signaaleja TK-rahoituslain vaikutuksista alkaa varovasti näkyä, sillä tutkimus- ja kehittämismenot näyttävät hitaasti kasvavan kohti tavoitteeksi asetettua 4 % bkt-osuutta.

Samaa sitoutumista ja tekoja tarvitaan koulutustason nostamiseen, sillä Suomella ei ole varaa odottaa 70:tä vuotta, jonka koulutustason nosto tilastojen mukaan veisi ilman lisäkeinoja. 

Nämä neljä asiaa vauhdittavat tavoitteen saavuttamista:

1. Laaditaan parlamentaarinen hallituskaudet ylittävä ohjelma koulutus- ja osaamistason nostamiseksi.
   
   
2. Vahvistetaan korkeakoulujen perusrahoitusta pysyvästi, jotta rahoitus kattaa tarvittavat lisäaloituspaikat.
   
   
3. Huolehditaan riittävästä opetuksen määrästä, toimivasta oppimisen tuesta sekä henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista.
   
   
4. Varmistetaan, että läpi koulutusjärjestelmän rahoitus on riittävää, jotta lapset ja nuoret saavat tarvittavat tiedot ja taidot korkeakouluopiskelua varten.

Koulutus on investointi, ei menoerä

Koulutustason noston merkitystä painotti myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF tällä viikolla antamassaan lausunnossa.

Nyt tarvitaan pitkäjänteistä visiota, johon jokainen eduskuntapuolue sitoutuu. Sitten tarvitaan rohkeutta tehdä visiosta totta.