Viime vuosina yliopistot ovat hankkineet ammattikorkeakouluyhtiöiden osake-enemmistöjä. Kun toinen korkeakoulu toimii toisen korkeakoulun omistajana, syntyy väistämättä kysymys siitä, miten ammattikorkeakoulun itsenäinen päätöksenteko turvataan tilanteissa, joissa omistajan ja ammattikorkeakoulun edut eivät ole yhtenevät.
OAJ esittää neljää täsmennystä lakiin, joilla ammattikorkeakoulujen autonomiaa voitaisiin vahvistaa
- Ammattikorkeakoululakiin lisätään yleissäännös, joka turvaa ja selkeyttää itsehallintoasemaa.
- Toisen korkeakoulun ylimpään johtoon kuuluvaa henkilöä ei voi valita ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajaksi.
- Ammattikorkeakouluyhteisön, eli henkilöstön ja opiskelijoiden, edustusta vahvistetaan ammattikorkeakoulun hallituksessa.
- Ammattikorkeakoulujen hallinnolla on nykyistä selkeämmät säännökset eturistiriitojen ja esteellisyyden käsittelyssä.
Ammattikorkeakoulujen itsehallintoa ei ole turvattu Suomen perustuslaissa
Pienenevät ikäluokat, kiristyvä kilpailu rahoituksesta ja samanaikainen ohjausympäristön monipolvisuus ovat vauhdittaneet korkeakoulukentän rakenteellisia uudistuksia, muun muassa ammattikorkeakoulujen omistajajärjestelyjä. Kun julkisen vallan tahtotila on ollut jossain määrin epäselvä, suomalainen korkeakoulupolitiikka on siirtynyt kohti toimijoiden ja alueiden omiin ratkaisuihin nojaavaa ohjausta.
Yksittäiset autonomiset korkeakoulut ja alueiden välinen kilpailu osaajista ovat ohjanneet kehitystä. Siksi oppilaitokset ovat joutuneet ohjaamaan itseään ja tekemään päätöksiä vahvojen ehdoilla ilman selkeää valtiollista ohjausta.
Jo aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että ammattikorkeakouluyhtiöiden omistukselliset integraatiot sisältävät merkittäviä hallinnollisia, toiminnallisia ja kulttuurisia riskejä. Viime vuosina yleistyneet konsernimallit voivat keskittää korkeakouluissa valtaa poikkeuksellisen voimakkaasti, mikä lisää esteellisyys- ja jääviysriskejä sekä heikentää päätöksenteon läpinäkyvyyttä.
Tutkija Jarkko Tirronen laati selvityksen korkeakoulujen konsernirakenteista Savonian ammattikorkeakoululle. Selvityksen johtopäätösten mukaan monimuotoisuus on suomalaisen korkeakoulujärjestelmän vahvuus ja alueelliset erot edellyttävät erilaisia yhteistyö- ja organisointimalleja. Yhteistyön aito sisältö näyttääkin ennemmin syntyvän toiminnallisesta lisäarvosta, ei niinkään rakenteista. Omistukselliset integraatiot tulisi nähdä poikkeuksellisina ratkaisuina, eikä oletusarvoisena vaihtoehtona. Kansainvälisesti Suomen kokeilema korkeakoulujen konsernimalli on hyvin omalaatuinen anomalia.
Ammattikorkeakoulun autonomia suhteessa valtioon on tällä hetkellä tarkemmin säännelty, kuin sen autonomia suhteessa ammattikorkeakouluosakeyhtiön omistajiin.
Tästä syystä lainsäädännöllä tulisi turvata markkinoiden armoilla ajelehtivien ammattikorkeakoulujen autonomiaa. Sillä toisin kuin yliopistojen itsehallinto, ammattikorkeakoulujen itsehallintoa ei ole turvattu Suomen perustuslaissa. Nykyinen tavallisen lain tasoinen sääntely ei tutkimuksen perusteella riitä turvaamaan itsehallintoa. Ammattikorkeakoulun autonomia suhteessa valtioon on tällä hetkellä tarkemmin säännelty, kuin sen autonomia suhteessa ammattikorkeakouluosakeyhtiön omistajiin. Siksi ammattikorkeakoululakiin tulisi lisätä itsehallintoasemaa turvaava ja selkiyttävä yleissäännös.
Lainsäädäntö jättää nykyisellään liian paljon formaalin asiakirjaohjauksen, kuten osakassopimusten tai konserniohjeiden, sekä varsinkin informaalin omistajaohjauksen varaan. Erityisesti yliopistoilla ja säätiöillä on selvitetysti havaittu olevan vähemmän omistajaohjausasiakirja-aineistoa kuin kuntaomistajilla. Siksi omistajaohjaukselle tulee lisätä myös lainsäädännöllisiä pidäkkeitä sekä ammattikorkeakoulun hallituksen kokoonpanoon, että sen ohjaustoimintaan.
Mikä hattu on painavin?
Ammattikorkeakoulun hallituksen tehtävänä on muun ohella päättää ammattikorkeakoulun toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista ja strategiasta, päättää toiminta- ja taloussuunnitelmista sekä talousarviosta ja vastata ammattikorkeakoulun varallisuuden hoidosta ja käytöstä.
Mutta entä, jos hallituksen enemmistö koostuukin pääomistajan, eli kilpailevan yliopiston johdon edustajista? Entä jos ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana toimii yliopiston rehtori? Kuinka hyvin hän tunnistaa mahdolliset ristiriitatilanteet, joissa yliopiston ja ammattikorkeakoulun edut eivät ole yhtenevät? Kumpi hattu painaa samassa päässä enemmän?
Yksi mahdollinen lisäedellytys olisi, että toisen oppilaitoksen ylimpään johtoon kuuluvaa ei tulisi voida valita hallituksen puheenjohtajaksi.
Ammattikorkeakoulujen hallituksen kokoonpanoon on syytä säätää lailla lisäedellytyksiä, jotka vahvistavat ammattikorkeakoulun itsehallinnon toteutumista ja estävät pääomistajan ohjausvallan liiallista keskittymistä. Yksi mahdollinen lisäedellytys olisi, että toisen oppilaitoksen ylimpään johtoon kuuluvaa ei tulisi voida valita hallituksen puheenjohtajaksi. Näin voitaisiin välttää yliopiston ja ammattikorkeakoulun mahdollisten eturistiriitojen välinen punninta hallituksen puheenjohtajan tehtävässä.
Toinen mahdollinen lisäedellytys olisi opiskelijoiden ja korkeakoulutyöyhteisön edustuksen määrän kasvattaminen hallituksen kokoonpanossa. Opiskelijoiden osallistumisella korkeakoulun hallintoon on tutkimuksissa havaittu olevan monenlaista hyötyä.
Kolmas ja ehkä tärkein lisäedellytys liittyy hallituksen tehtäviin ja itseään sitovan jääviysmääräyksen laatimiseen. Päätöksenteon riippumattomuuden takaamiseksi mahdolliset eturistiriidat tulisi tunnistaa nykyistä johdonmukaisemmin. Yhdessä laadittu jääviysmääräys tukisi korkeakoulujen hallituksia identifioimaan intressiristiriitoja ja toimimaan niiden kohdalla lain mukaisesti.
Lisäämällä ammattikorkeakoululakiin tarpeellisia pidäkkeitä omistajan ohjausvallalle voidaan välttää epäselvään päätöksentekoon, vallan keskittymiseen, sekä avoimuuden puutteeseen liittyviä riskejä. Mitä itsenäisempiä ja vahvempia duaalimallin kumpikin haara ovat, sen tasapainoisempaa on myös niiden välinen yhteistyö.
Lue lisää:
