Opetusalan keskeisimmät ja pitkäaikaisimmat tekijänoikeusongelmat voi tiivistää käytännössä kahteen pääkohtaan: normaalikäyttösääntöön ja kohtuuttomiin sopimusehtoihin. Näissä molemmissa on paljolti kyse siitä, miten hyvin EU-oikeuden vähimmäisvaatimukset toteutuvat kansallisesti alalla.
Opettajan tekemien materiaalien oikeuksista
sovittava erikseen, työnantaja toimii usein toisin
Opetusalan vakiintunut käytäntö on, että opettajien työnkuvaan ei ilman eri sopimusta kuulu oppimateriaalien tekeminen. Jos opettaja tekee opetusmateriaalin oppilaitoksen käyttöön, työnantajan ja opettajan tulee nimenomaisesti sopia opetusmateriaalin käyttöön liittyvistä oikeuksista: miten, missä ja kuinka kauan teoksia saa hyödyntää ja millä hinnalla.
Opetusalalla työnantajat yleisesti kuitenkin katsovat niin sanottuun normaalikäyttösääntöön vedoten, että työnantajalla olisi aina pelkkään työsopimukseen tai viranhoitomääräykseen perustuenkin oikeus opettajan luoman oppimateriaalin käyttöön ilman erillistä tekijänoikeussopimusta.
Työnantajat katsovat siis voivansa edellyttää materiaalin antamista muiden käyttöön, vaikka tällä materiaalilla voisi olla opettajalle kaupallista potentiaaliakin. Pahimmillaan nykytila ei kannusta opettajia panostamaan laadukkaan opetusmateriaalin luomiseen, kun materiaali luovutetaan ilmaiseksi.
Myös EU-lainsäädäntö ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö haastavat työnantajan tukeutumisen normaalikäyttösääntöön. EU:n oikeuskäytännön mukaan tekijänoikeuksien käytölle on nimittäin oltava yksilöllisissä tai kollektiivisissa neuvotteluissa saatu suostumus, ja epäsuoran suostumuksen soveltamistilanteiden tulee olla suppeita. Jos teosten käyttö perustuu epäsuoraan suostumukseen, on kolmannen osapuolen käytöstä lisäksi ilmoitettava ja tällainen käyttö on voitava tarvittaessa myös kieltää. Asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus sekä selvitysvelvollisuus pätevät myös normaalikäyttösäännön tilanteissa.
Nämä oikeudet eivät toteudu, kun tekijänoikeuksista ei sovita mitään. On huomionarvoista, että keskustelua normaalikäyttösäännön EU-lainsäädännön mukaisuudesta ei ole vielä käyty opetusalalla. Voidaan kysyä, että onko Suomessa riittävästi otettu huomioon EU-lainsäädännön vaatimukset normaalikäyttösääntöä koskien?
Kohtuuttomat sopimusehdot: kaikki oikeudet työnantajalle ilman korvausta
Toisena, täysin päinvastaisena ongelmakohtana ovat tilanteet, joissa tekijänoikeuksista kyllä sovitaan, mutta sopimusehdot ovat kohtuuttomat.
On hyvin tyypillistä, että opettajan työsopimuksessa määrätään työsuhteen aikana tehtyjen materiaalien kaikkien oikeuksien siirtyvän työantajalle ja säilyvän tällä työsuhteen päätyttyä ilman eri korvausta. Kohtuuttomuus ilmenee tällöin etenkin asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen puutteena. EU-lainsäädännössäkin on todettu, että kertakorvaus on mahdollinen. Tämäkään ei silti saisi olla pääsääntöinen korvausmalli.
Työntekijä on tässä tilanteessa aina heikomman neuvotteluosapuolen asemassa. Työnantajan asettaessa työ- tai virkasuhteen muodostamisen ehdoksi tekijänoikeuksien luovutuksen jää opettaja käytännössä ota tai jätä -tilanteeseen. Opetusalalla ei pitäisi olla tarvetta tällaisille könttäsummaluovutuksille.
Työ- tai tekijänoikeussopimusten kohtuuttomiin ehtoihin on lainsäädännössä työkaluja, mutta ne eivät ole nykyisellään riittäviä. Allekirjoitetun sopimuksen kohtuullistaminen jälkikäteen vaatii aina erillisen prosessin kunkin yksittäisen opettajan kohdalla. Käytännössä kohtuuttomuuksia esiintyy niin paljon, että nykyisillä keinoilla voidaan vain sammutella yksittäisiä kipinöitä, vaikka koko metsä olisi tulessa. Vaikka kaikkien oikeuksien luovutus voi olla työnantajalle toivottavaa sen yksinkertaisuuden takia, ei helppous saisi olla peruste toimia lain tarkoituksen vastaisesti.
Tilannetta tulisi tässäkin tapauksessa hahmottaa erityisesti EU-oikeuden vaatimusten kautta. EU-lainsäädännön tarkoitus ei pääse toteutumaan, jos tilanne alalla on yleisesti kohtuuton. Kohtuuttomien sopimusehtojen syntyminen pitäisi onnistua tilkitsemään. Kohtuuttomia sopimusehtoja on myös helppo ylläpitää, kun selvitysvelvollisuutta ei noudateta. Opettaja ei tällöin saa tietoa materiaaliensa käytöstä, eikä voi arvioida korvauksensa kohtuullisuutta. Selvitysvelvollisuus on keskeinen keino kohtuuttomien sopimusehtojen tunnistamisessa sekä asianmukaisen ja kohtuullisen korvaustason arvioinnissa.
Missä materiaalit liikkuvat – hukkuivatko kirjastolta kirjat?
Opetusalan aineettomaan omaisuuteen ei nykyisellään suhtauduta riittävällä vakavuudella. Esimerkiksi selvitysvelvollisuuden laiminlyöntiä voisi verrata siihen, että työnantaja laiminlöisi palkkakuitin antamisen. Selvitysvelvollisuudessa on kyse myös siitä, että osapuolet tietävät, missä tekijänoikeudella suojatut materiaalit liikkuvat.
Tilannetta voisi verrata siihen, että kirjasto ei tietäisi missä kaikki sen kirjat ovat. Jostakin syystä sama järjestelmällisyys ei ulotu aineettomiin oikeuksiin.
Kun Euroopan unionin lainsäädäntö täsmentyy oikeuskäytännön kautta, tulee kansallisella tasolla pysyä mukana kehityksessä. On selvää, että opetusalalla tekijänoikeuksien hyödyntämistä ei voida rakentaa normaalikäyttösäännön tai kohtuuttomien sopimusehtojen varaan. Tekijänoikeuksista on tehtävä osapuolten väliset, kohtuulliset hyödyntämissopimukset, jotka käydään läpi tapauskohtaisesti.
