Erimielisyyden tausta
Ammattikorkeakoulujärjestelmä luotiin 1990-luvun lopussa korvaamaan opistotason koulutusta. Aloja oli paljon, ja jokaisella alalla oli oma työehtosopimuksensa, palkkatasonsa ja palkkajärjestelmänsä. Palkkajärjestelmiä aloitettiin yhtenäistämään 2000-luvun alkuvuosina. Harmonisoinnissa päästiin eteenpäin ja ammattikorkeakoulukentän sisällä olevien palkkajärjestelmien määrää saatiin vähennettyä harmonisoimalla palkkoja ylöspäin. Lopulta jäljellä oli enää tekniikan ja liikenteen ala sekä kaupan ja hallinnon ala, johon muut sopimukset oli harmonisoitu. Tekniikan ja liikenteen alan palkat olivat edelleen suuremmat kuin muilla aloilla.
Vuoden 2007 OVTES-neuvotteluissa nähtiin, ettei sillä kertaa ole mahdollista harmonisoida muun opettajakunnan palkkoja ylöspäin tekniikan ja liikenteen opettajien palkkoihin. Lopputulokseksi jäi kaksi palkkaryhmää ja ero näiden kahden ryhmän välillä. Tätä eroa sanotaan saatavuuslisäksi.
Saatavuuslisä ei ole historiallinen kuriositeetti: joka neljäs ammattikorkeakoulun opettaja saa saatavuuslisää. Lisän suuruus on lehtoreilla keskimäärin 988 ja yliopettajilla 795 euroa kuukaudessa.
Mitä OAJ haluaa?
OAJ tavoittelee kahta asiaa: kaikkien ammattikorkeakoulujen opettajien peruspalkkojen nostamista vaiheittain tekniikan ja liikenteen opettajien tasolle sekä palkkausjärjestelmää. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan useampivuotinen palkkaratkaisu, joka turvaa kaikille opettajaryhmille ansioiden kasvun.
Kun taulukkopalkkojen eroja on mm. sopimuskorotuksin saatu kurottua riittävästi, yhteensovittamisen rinnalle tarvitaan kaikkiin ammattikorkeakouluihin koko opetushenkilöstöä koskeva palkkausjärjestelmä, joka määräytyy valtakunnallisten työehtojen perusteella.
Objektiivinen, läpinäkyvä ja paikallisesti sovittuihin kriteereihin perustuva palkkausjärjestelmä kasvattaisi oikeudenmukaisuuden kokemusta opettajien keskuudessa.
OAJ siis haluaa poistaa nykyiset palkkaerot. Tämän lisäksi OAJ haluaa palkkausjärjestelmän, jonka pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa. Työnantajapuoli taas ei halua mitään näistä, vaan haluaa ainoastaan poistaa tekniikan ja liikenteen alan opettajien saatavuuslisän ja käyttää tästä vapautuvan rahan täysin läpinäkymättömästi oman harkintansa mukaan. Tämä olisi täysin vastoin esimerkiksi palkka-avoimuusdirektiiviä.
Miksi OAJ hylkäsi toisen sovintoehdotuksen?
Valtakunnansovittelija on tähän mennessä tehnyt kaksi sovintoehdotusta. Ensimmäisen sovintoehdotuksen OAJ ja YTN hyväksyivät – Sivista hylkäsi, ja toisen ehdotuksen OAJ hylkäsi. OAJ ei hyväksy ratkaisua, joka alentaisi opettajien palkkoja.
Toinen sovintoehdotus mukaili pitkälti työnantajan tavoitteita. Sovintoehdotuksen mukaan olisi luotu ammattikorkeakoulukohtainen opettajien työsuorituksen arviointijärjestelmä, joka olisi ensimmäisessä vaiheessa koskenut vain tekniikan ja liikenteen opettajia. Muiden alojen opettajat olisivat saattaneet tulla arvioinnin piiriin myöhemmin. Arviointijärjestelmästä olisi voinut työnantaja päättää yksipuolisesti ja opettajalla ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta pyytää uudelleenarviointia. Arviointijärjestelmä olisi mahdollistanut osalle opettajista jopa negatiivisen palkkakehityksen tulevaisuudessa. Isolle osalle opettajista järjestelmä ei olisi tuonut yhtään palkanlisää.
Sovintoehdotuksessa jäi epäselväksi myös se millä palkalla uudet opettajat olisivat aloittaneet ja milloin olisivat olleet arvioinnin piirissä ja kuinka suuri suoritukseen perustuva lisä olisi voinut tällöin olla. Sovintoehdotus ei sisältänyt harmonisointielementtiä eikä myöskään olisi tasannut epäoikeudenmukaisiksi koettuja palkkaeroja oikeudenmukaisesti.
OAJ ei hyväksy ratkaisuja, jotka alentaisivat opettajien palkkoja. Tilanne on vaikea, mutta ratkaisuna ei voi olla työnantajan sanelupolitiikka ja yksipuoliset arviointijärjestelmät. OAJ jatkaa työtä jäseniään hyödyttävän ja koulutusta tukevan ratkaisun löytämiseksi.
