Kenelläkään ei tunnu olevan hanskassa, miten ikäluokkien pienenemiseen isossa kuvassa reagoidaan. Osassa maata opetusta on yhä vaikeampi järjestää, ja kasvukeskuksissa lukiot paisuvat.
Tilanne johtaa kahteen ilmiöön lukiokoulutuksessa:
- Kelpoisia opettajia on vaikea pitää alueella, jos aineenopettajien opetustunnit vähenevät yläkoulussa ja lukiossa. Kattava valinnaisainetarjonta jää helposti haaveeksi, ja tilanne ohjaa kilpailemaan vähistä opiskelijoista mitä erilaisimmin keinoin.
- Seutukuntien opiskelijoiden hakeutuessa kasvukeskuksiin lukiot näissä paisuvat. Suurissa kaupungeissa opetusryhmien koko on usein erittäin suuri, ja keskiarvorajat koulutukseen pääsyssä huitelevat pilvissä.
Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi selvitti, miten väestökehitys, kuntarakenne, rahoitusjärjestelmä sekä paikalliset toimintatavat ja edellytykset vaikuttavat lukiokoulutuksen järjestämiseen. Selvityksen toimenpidesuositukset sisältävät tärkeitä huomioita.
Nopean eriytymiskehityksen seurauksena koulutuksen järjestämisen tapoja olisi pitänyt tarkastella uusiksi jo eilen.
Oleellinen suositus koskee koulutuksen järjestämistapoja ja -lupia. Lukioiden toimintaympäristöjen nopean eriytymiskehityksen seurauksena koulutuksen järjestämisen tapoja olisi pitänyt tarkastella uusiksi jo eilen. Viimeistään se tulisi tehdä nyt.
Vaikka kuluvalla hallituskaudella vahvistettiin syrjäisten lukioiden toimintaedellytyksiä, uudistus ei riittävällä tavalla vastannut saavutettavuuden laajempiin haasteisiin. Lähinnä se antoi porkkanan asemesta keppiä monelle vähäväkiselle kunnalle.
Yli kuntarajojen
OAJ esitti rahoitusjärjestelmää uudistettaessa, että kunta on tarkasteluyksikkönä liian pieni. Järjestämisessä ja rahoitusjärjestelmässä tulisi tunnistaa alueellinen koulutustarve ja kuntarajat ylittävä yhteistyö. Lisäksi olisi rohkeasti keskusteltava alueellisista järjestämisluvista.
Toinen iso kysymys on, tarkastellaanko lukiokoulutusta enemmän yhdessä perusopetuksen vai ammatillisen koulutuksen kanssa. OAJ on Karvin tapaan nostanut jo aiemmin esiin, että lukion yhteys perusopetukseen on luonnollinen.
Opettajat ovat usein yläkoulun ja lukion yhteisiä aineenopettajia, sillä oppimäärä perustuu molemmilla asteilla samoihin oppiaineisiin. Perusopetukseen on lukiosta myös koulutusrakenteessa historiallinen yhteys.
Opettajat ovat usein yläkoulun ja lukion yhteisiä aineenopettajia, sillä oppimäärä perustuu molemmilla asteilla samoihin oppiaineisiin.
Tämä ei tarkoita, etteikö ammatillisen koulutuksen kanssa tulisi tehdä yhteistyötä. Yhteisiä opettajia on mahdollista hyödyntää myös yhteisissä tutkinnon osissa. Asiassa on kuitenkin tunnistettava koulutuksen erilaiset rakenteet ja tarkoitus. Eriytymiskehityksen ollessa lähivuosina voimakasta, on asiaan tartuttava sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.
Paikallisesti on laadittava realistinen tilannekuva ja suunnitelma opiskelijamäärien muutoksen vaikutuksista. Opetustarjontaa ja toimintaa on välttämätöntä kehittää kuntarajat ylittävässä yhteistyössä. Valtakunnallisesti seuraavalla hallituskaudella on luotava sellaisia normi- ja resurssiohjauksen sekä laadullisen ohjauksen keinoja, joilla turvataan yhdenvertaisesti laadukasta lukiokoulutusta kaikkialla Suomessa.
Päättäjät – päät pois pensaasta ja rohkeasti härkää sarvista, jotta myös tulevina vappuina katukuvassa voi vilkkua runsaasti valkolakkeja.
