Opettajien rooli on laajentunut sen rinnalle tulleiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) sekä hanketyön ja asiantuntijatehtävien myötä. Kiviä ja keitaita -tutkimuksen mukaan opetus ja TKI ovat osin eriytyneet toisistaan. Kumpaa opettajan tulisi lopulta pitää tärkeämpänä?
Vaikka työn paineet ovat kasvaneet, opettajien kokemus työn merkityksellisyydestä on edelleen vahva. Suurin osa opettajista on sitoutuneita työhönsä ja kokee sen tärkeäksi. Arvostuksen ongelma ei siis liity työn sisältöön, vaan siihen, miten työ on rakenteellisesti järjestetty.
Erityisesti johtamisen ja arjen työn välinen etäisyys vaikuttaa arvostuksen kokemukseen. Kun työn todellisuus ja strateginen ohjaus eivät kohtaa, syntyy kokemus siitä, ettei työtä ymmärretä riittävästi. Yhdessä niukkojen resurssien kanssa tämä lisää jännitteitä työyhteisössä.
Opettajien työn arvostaminen ammattikorkeakouluissa edellyttää, että opetus on opettajien työn keskiössä.
Työn resurssointi ei ole pysynyt opettajien tehtävien laajentumisen tasalla. Tämä epätasapaino heijastuu myös palkkaukseen ja työn arvostuksen kokemukseen.
Opettajien työn arvostaminen ammattikorkeakouluissa edellyttää, että opetus on opettajien työn keskiössä, resurssit vastaavat tehtäviä ja johto ei jakele komentoja norsunluutornista. Ilman tätä riski on, että työn keskeisin sisältö eli opiskelijan opettaminen, jää muiden vaatimusten varjoon.
Tänä keväänä OAJ on puolustanut ammattikorkeakoulujen opettajien työehtoja ja palkkoja niin työehtosopimusneuvotteluissa kuin niitä seuranneissa lakoissa. Lakkoja on järjestetty yli 30 paikkakunnalla, ja ne ovat koskettaneet lähes 3 000 opettajaa eri puolilla Suomea.
OAJ ei hyväksy työnantajapuolen aiempaa esitystä, joka alentaisi jopa palkkaa osalta opettajista. Ammattikorkeakouluissa tapahtunut murros kertoo, että palkkoja olisi pikemminkin nostettava ja sopimusta kehitettävä vastaamaan tänä päivänä ammattikorkeakouluissa tehtävää työtä.
Ammattikorkeakoulut kilpailevat henkilöstöstä ennen kaikkea työn sisällöllä – merkityksellä, autonomialla ja asiantuntijuudella. Korkeakoulut häviävät kilpailun hyvistä työntekijöistä, jos työn tekemisen olosuhteet eivät ole kunnossa. Siksi keskeinen kysymys on, miten työehdot, johtaminen ja resurssit saadaan tasolle, jolla opettajat tulevat, mutta myös pysyvät alalla.
