Kesän kynnyksellä on jälleen juhlittu ammattiin valmistuneita ja uusia ylioppilaita. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan pysty opiskelemaan. Osan mielenterveys tai elämän hallinta on koetuksella niiden paineiden alla, joita erilaiset elämäntilanteen haasteet saattavat tuoda.
Vaikka oppimiseen on tarjolla tukea, jää osa nuorista järjestelmän siiloihin. Oppilaitoksesta saatu tuki ei riitä, mutta myöskään vaativan erityisen tuen palvelut eivät vastaa heidän tarpeisiinsa. Hyvinvointialueiden palvelut puolestaan toteutuvat usein irrallaan opiskelusta.
Nykyinen koulutus- ja palvelujärjestelmä ei riittävästi vastaa niiden oppivelvollisten tarpeisiin, joiden toimintakyky on tilapäisesti heikentynyt.
Nykyinen koulutus- ja palvelujärjestelmä ei riittävästi vastaa niiden oppivelvollisten tarpeisiin, joiden toimintakyky on tilapäisesti heikentynyt ja joille tutkinnon suorittaminen ei syystä tai toisesta ole väliaikaisesti realistista. Kuntaliitto julkaisi kesäkuun alussa selvityksen kuntouttavasta opetuksesta ammatillisessa koulutuksessa.
Selvitys perustuu ammatillisen koulutuksen järjestäjien, nuorten työpajatoimijoiden ja hyvinvointialueiden antamiin tietoihin. Selvityksen taustalla oli ammatillisen koulutuksen Areena-verkoston keväällä 2024 tekemä aloite kuntouttavan opetuksen kehittämisestä.
Kuntouttava opetus kokoaa tuen yhdeksi kokonaisuudeksi
Kuntouttava opetus yhdistää koulutuksen järjestäjän pedagogisen tuen, hyvinvointialueiden palvelut ja arjenhallintaa vahvistavan valmennuksellisen työotteen. Opetusta voidaan toteuttaa esimerkiksi kunnan nuorisotyönä tai työpajassa.
Nuoren näkökulmasta hänen opetuksensa toteutetaan yksilöllisesti opettajan antamana pienryhmäopetuksena ja opintojen eteneminen kytkeytyy arjen hallinnan ja toimintakyvyn vahvistumiseen. Ammattilaisten näkökulmasta kyse on monialaisesta yhteistyöstä, jossa kuntouttava opetus kokoaa nuoren tarvitseman yksilöllisen tuen yhdeksi kokonaisuudeksi. Nykytilanteessa haasteena ei niinkään ole saatavilla olevien palvelujen puute, vaan niiden yhteensovittaminen oikeaan aikaan.
Kuntouttavasta opetuksesta ei ole olemassa erillistä lakia, eikä sitä välttämättä tarvitakaan. Jo nyt lainsäädäntö mahdollistaa nuoren ympärille opiskeluhuollon ja muiden toimijoiden yhteistyössä rakennettavan palveluverkoston.
Kuntouttavan opetuksen ideaa toteutetaan jo eri muodoissa ympäri Suomea. Haasteena on sen hajanaisuus, kun yhteistä määritelmää tai kansallista ohjausta ei ole. Yhtenäisiä linjauksia ja selkeää toimintamallia siis tarvitaan, jotta nuorelle on tarjolla tukea riippumatta siitä, missä hän sattuu asumaan.
Toimijoiden roolit ja vastuut selkiytettävä lakimuutoksilla ja ohjeilla
Lainsäädäntö ei vielä tue monialaista yhteistyötä riittävästi. Juuri lausunnolla olevassa sosiaalihuoltolain uudistuksessa pyritään siirtämään tuen painopistettä varhaisempaan vaiheeseen ja mahdollistamaan yksilöllinen ja joustava tuki sosiaalityön keinoin. OAJ antoi lausuntonsa lakiluonnoksesta.
Jotta tuki aidosti siirtyisi nuoren arkeen koulussa tai oppilaitoksessa, tarvitaan selkeitä soveltamisohjeita, riittäviä resursseja sekä velvoitteita monialaiseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon.
Hyvinvointialueiden erilaiset resurssit ja käytännöt voivat tosiasiassa johtaa siihen, että palvelujen saatavuus ja sisältö vaihtelevat merkittävästi. Siksi sekä sosiaalihuoltolain uudistuksen toimeenpanossa että kuntouttavan opetuksen kehittämisessä tarvitaan lainsäädännön täsmentämistä, kansallista ohjausta sekä konkreettisia toimintamalleja ja mittareita erityisesti monialaisen yhteistyön kehittämiseksi.
Kuntouttavalle opetukselle tarvetta koko koulutuspolun ajan
Kuntouttavalle opetukselle on tarvetta myös jo perusopetuksessa. Vuonna 2020 tehdyn tilannekartoituksen mukaan jo ennen koronapandemiaa Suomessa oli kouluakäymättömiä perusopetusikäisiä lapsia ja nuoria arviolta vähintään 4000. Heidän saamisensa perusopetuksen piiriin vaatisi opetuksen järjestäjiltä vahvoja tukitoimia yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa.
Tilanteet, joissa lapsi tai nuori ei ole koulunkäyntikykyinen, olisi tunnistettava paremmin. Koulunkäyntikyvyn arviointiin tarvittaisiin selkeä prosessi. Lisäksi tarvitaan johdonmukainen toimintatapa, jolla koulunkäyntikyvytön oppilas ohjattaisiin sote-palveluiden ja kuntoutuksen piiriin.
Kuntouttavan opetuksen tarve ei rajoitu toiselle asteelle. Myös perusopetuksessa tarvitaan yhtenäisiä toimintamalleja niille oppilaille, joiden koulunkäyntikyky on tilapäisesti heikentynyt.
Yksi syrjäytynyt nuori maksaa VTT:n arvion mukaan yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Riittävän pitkäkestoisen ja yksilöllisen tuen tarjoaminen nuoren opintoihin tilanteessa, jossa tavanomainen ei riitä, on myös yhteiskunnalle edullisempaa, kuin opintojen keskeyttäminen.
