Opettajan työn päämäärä on tukea aktiivisten, itsestään ja ympäristöstään huolta pitävien kansalaisten kehittymistä. Yksinkertaistetusti tavoitteena on siis hyvän elämän ja maailman rakentaminen yritteliäiden, osaavien, opinhaluisten ja eettisesti vastuullisten kansalaisten kautta.
Opettajat ja heidän esimiehensä kaikilla koulutusasteilla tekevät parhaansa ilman bonuspalkkioita. Kuten työaikaseurannat ja tuore työolobarometri osoittavat, työtä tehdään usein liikaakin suhteessa sovittuun työaikaan. Kyse on erittäin pitkälle menevästä vastuullisuudesta oppijoiden hyväksi.
Silloin tällöin joku haikailee yrittäjämäisen otteen lisääntymistä myös koulumaailmassa. Äskettäin sanomalehti Keskisuomalaisessa eräs ammattikorkeakouluopettaja huhuili tällaisen kehityssuunnan perään. Tulevaisuudessa opettajan työpaikat ovat elokuvaprojektin kaltaisia. Jokaiseen ”elokuvaan” eli opetustehtävään palkataan siihen parhaiten sopivat opettajat, jotka voivat olla samaan aikaan useammassakin tuotannossa. Hänen mukaansa vasta silloin jokaiseen tehtävään palkataan siihen parhaiten sopiva opettaja.
Olen vahvasti sitä mieltä, että tuollainen kehityssuunta olisi kokonaisuuden kannalta varsin turmiollinen. Opettajien kilpailuttaminen murskaisi aiemmin kuvaamani koulutuksen keskeiset tavoitteet, unohtaisi kokonaan kasvatustehtävän, rikkoisi opettajan profession ja tekisi pitkäjänteisyyden sijaan koulutyöskentelystä sirpaleista sirkusta. Se ei ole kenenkään etu.
Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu. Opiskelijavalinnoissa voidaan valita niin sanotusti parhaat päältä. Opettajan ammattiin hakeutuvilla on pääsääntöisesti vahva kutsumus opettajan ja kasvattajan työhön. He suhtautuvat työhön professiona, jossa osaaminen kehittyy sitoutumisena oppijoihin, työyhteisöön ja ammattitaidon kehittämiseen. On tärkeää, että opettajan ammatti on myös tulevaisuudessa mahdollinen ja houkutteleva ura vastavalmistuneille ja kokeneemmillekin opettajille. Opettajan ammatti ei saa muuttua jatkuvaksi roolisuoritusten metsästykseksi.
Mitä nuoremmista oppijoista on kyse, sitä tärkeämpi on pitkäjänteinen ja luottamuksellinen suhde opettajaan. Opettajan työtä tukee se, että hän voi tehdä työtä kokopäivätyönä ja työnantaja osaltaan sitoutuu häneen ja hänen ammattitaitonsa kehittämiseen. Opettajaprofessio edellyttää työuran mittaista ammatillista ja pedagogista kehittymistä.
Tätä taustaa vasten ovat pöyristyttäviä huudahdukset tulevasta opettajasta yrittäjänä, joka hoitaa kurssin tai kokonaisuuden sieltä, toisen täältä. Tuollaisiin näkemyksiin sisältyy ajatus opettajuudesta kilpailutettavina projekteina. Ajattelusta puuttuu ymmärrys opettajan professiosta ja sen tärkeimmistä tavoitteista.
Jos opettajuus nähdään lyhytjänteisenä kauppatavarana ja opettajat laitetaan jatkuvaan kilpailuun keskenään meriiteillä, menetetään opettajuudesta varsin oleellista. Ajatus opettajan roolista itsensä brändääjänä ja markkinoijana on suomalaiselle koulutusjärjestelmälle vieras, ja sitä sen tulee olla jatkossakin.
Opettajakelpoisuuksien määrittely ja koko työuran jatkuva osaamisen täydentäminen ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae. Suomalaisen koulutuksen ja kasvatuksen huippulaatu on edellyttänyt pitkäjänteistä työtä. Se ei saa mennä näennäisen yrittäjyysinnon mukana.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
