OAJ on ajanut opettajarekisteriä jo pitkään. Alkuvuodesta 2021 tuolloin tiede- ja kulttuuriministerinä toiminut Annika Saarikko nimesi kolme selvityshenkilöä tekemän selvityksen opettajarekisterin perustamisesta ja opettajatiedonkeruusta. Miksi rekisteri tarvitaan ja mistä siinä olisi OAJ:n mielestä kyse?
1. Saadaan tieto opettajamäärästä
Jos OAJ saisi päättää, opettajarekisteristä kävisi ilmi, paljonko Suomessa on työikäisiä opetusalan kelpoisuussäädösten mukaisia opettajia, rehtoreita ja johtajia. Aina kun valmistuu uusi opettaja, rehtori tai johtaja, tiedot siirtyisivät automaattisesti opettajarekisteriin.
Opettajamäärästä on kerätty tähän asti tietoa erillisellä tiedonkeruulla kolmen vuoden välein. Vuoden 2016 jälkeen vastausprosentti on ollut niin alhainen, ettei tietoja voi pitää luotettavina. Tällä hetkellä ei edes pystytä vastaamaan täsmällisesti kysymykseen, paljonko Suomessa on esimerkiksi kelpoisia luokanopettajia tai kunkin aineen aineenopettajia.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuosina 2019–2040 lasten määrä vähenee 183 000 ja työikäisten määrä 103 000, mutta iäkkäiden määrä kasvaa noin 287 000. Eläkelaitos Kevan ennusteen mukaan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyy noin 14 000 peruskoulun ja lukion opettajaa sekä suuri määrä opetusalan johtajia.
Digitalisaatio on muuttanut opetusta ja oppimista sekä työelämää vauhdilla ja tulee muuttamaan jatkossakin. Väestömuutosten ja digitalisaation lisäksi muun muassa työn murros, ilmastonmuutos ja maahanmuuttajien määrän kasvu sekä vihdoin orastavassa kasvussa oleva koulutusvientimme vaikuttavat merkittävästi siihen paljonko ja millaisia opettajia seuraavina vuosina tulisi maassamme kouluttaa.
Nopeat ja moninaiset muutokset vaativat ajantasaista tieto opettaja- ja opetusalan esihenkilötehtävissä olevien määrästä.
”Tällä hetkellä ei pystytä edes vastaamaan täsmällisesti kysymykseen, paljonko Suomessa on kelpoisia luokanopettajia tai eri aineiden aineenopettajia.”
2. Tiedetään, millä kielellä opetusta voidaan antaa
Opetuskieli perustuu viranomaisten päätökseen. Kansalliskielten suomen ja ruotsin lisäksi opetuskielenä voivat olla myös esimerkiksi saame, romani tai viittomakieli. Rekisteristä kävisi ilmi, millä kielellä kukin opettaja opetusta pystyy antamaan. Nyt tätä tietoa ei ole.
Usein puhutaan siitä, että kielivarantomme köyhtyy, koska yhä useampi oppija opiskelee vieraana kielenä vain englantia. Toisaalta meillä ei ole tietoa siitä, kuinka paljon missäkin päin Suomea on opettajia, jotka ovat kelpoisia opettamaan saksaa, ranskaa, espanjaa, venäjää tai muita vielä harvinaisempia kieliä. Opettajatiedonkeruusta ei tätä tietoa ole saanut.
”Usein puhutaan, että kielivarantomme köyhtyy, koska yhä useampi oppija opiskelee vieraana kielenä vain englantia. Toisaalta meillä ei ole tietoa siitä, kuinka paljon missäkin päin Suomea on opettajia, jotka ovat kelpoisia eri kieliä.”
3. Ei-kelpoiset tunnistetaan
Rekisterissä olisi myös tieto kaikista opetusalan viroista ja toimista, joissa työskentelisi kelpoisuutta vailla oleva henkilö. Näin saataisiin tieto, paljonko opettajia puuttuu eri puolilta Suomea.
Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus luottaa siihen, että opettaja, rehtori ja päiväkodin johtaja on saanut koulutuksen, joka tuottaa työssä vaadittavan kelpoisuuden. Valitettavasti aina näin ei ole. Myös ei-kelpoiset alalla toimivat määräaikaiset sekä muut sijaiset käyttävät itsestään samoja nimikkeitä kuten varhaiskasvatuksen opettaja tai luokanopettaja.
Opettajarekisterin myötä on tilanne korjattava. Se voidaan tehdä esimerkiksi rajaamalla oikeus käyttää kelpoisuuden osoittavia nimikkeitä vain rekisteriin merkityille kelpoisille. Ei-kelpoisten tulee käyttää nimikettä sijainen tai opiskelija. Toinen vaihtoehto on se, että kelpoisuuden todennettuaan rekisterin ylläpitäjä antaa tunnuksen, jota vain kelpoiset voivat käyttää.
4. Täydennyskoulutus saadaan näkyviin
Jatkuva oppiminen eli osaamisen ylläpitäminen täydennyskoulutuksella kirjautuisi rekisteriin. Korkeakouluissa annettavat opinnot, joista saa opintopisteitä, tulisivat näkyviin rekisteriin suoraan korkeakoulujen ilmoituksella.
Työnantaja ilmoittaisi rekisterin ylläpitäjälle lukuvuosittain opetushenkilöstönsä kokonaiset täydennyskoulutuspäivät, jotka eivät sisälly työehtosopimuksiin.
Rekrytointitilanteissa opettajan osallistuminen täydennyskoulutuksiin näkyisi opettajan omaan ilmoitukseen perustuen. Opettaja toimittaisi koulutustodistukset rekisterin ylläpitäjälle.
Opetushallituksen kautta jaetaan vuosittain valtionavustusta opetustoimen ja varhaiskasvatuksen henkilöstökoulutukseen 14–15 miljoonaa. Lisäksi aluehallintovirastot saavat miljoonan vuosittain täydennyskoulutuksen järjestämiseen. Rekisterin avulla pystyttäisiin seuraamaan täydennyskoulutusten laatua ja osallistujamääriä, kun täydennyskoulutustiedot löytyisivät yhdestä paikasta.
Rekisterin avulla pystyttäisiin seuraamaan täydennyskoulutusten laatua ja osallistujamääriä.
5. Rekrytointi helpottuu
Rekisteristä kävisi ilmi, jos opettaja on kiinnostunut kuulemaan työmahdollisuuksista koko Suomessa tai jollain tietyllä alueella. Opettaja voisi antaa suostumuksen, että hänen tietonsa näkyvät rekrytointia tekevälle opetuksen tai koulutuksen järjestäjälle.
Opettajarekisteri auttaisi työnantajia rekrytoinnissa tällöin myös siten, että työhönhakuvaiheessa työnantaja voisi tarkastaa suoraan rekisteristä hakijan kelpoisuudet ja oman osaamisen kehittämisen.
6. Lainsäädännön vaikutus- ja kustannusarvioinnit pohjattava tietoon
Uudistettaessa lainsäädäntöä, joka vaikuttaa opettajan työhön tai opettajatarpeeseen, ei pystytä tekemään vaikuttavuusarvioita tai kustannuslaskelmia, ellei tiedetä täsmällistä opettajamäärää.
Oppivelvollisuus uudistettiin juuri, ja samalla säädettiin uusia ohjausvelvoitteita. Opettajat ja rehtorit Suomessa 2019 -tiedonkeruun mukaan peruskoulussa oppilaan- ja opinto-ohjaajien kelpoisuusaste on 90–96 prosenttia. Sen sijaan Karvi julkaisi opinto-ohjauksesta selvityksen, jonka mukaan 16 prosentilla perusopetuksen järjestäjistä ei ollut tehtävässä yhtään opinto-ohjaajan kelpoisuuden täyttävää työntekijää.
Uudistuksen onnistuminen edellyttää, että oppilaan- ja opinto-ohjauksen parissa on riittävä määrä kelpoisia opoja. Muun muassa tähän ja muihin uudistuksiin tarvitaan täsmällistä ajantasaista tietoa, joka saataisi opettajarekisteristä.
Vaikuttavuusarvioita tai kustannuslaskelmia ei pystytä tekemään, ellei tiedetä täsmällistä opettajamäärää.
7. Koulutusviennistä kiinnostuneet saadaan näkyviin
Koulutusvientiä harjoittavien yritysten ja organisaatioiden liikevaihto maassamme oli vuonna 2020 jo puoli miljardia euroa (Education Finland jäsenorganisaatioille tehty kysely). Rekisteri tukisi koulutusvientiä antamalla opettajille, rehtoreille ja johtajille mahdollisuuden ilmoittaa kiinnostuksesta tehdä töitä koulutusviennin parissa. Opettaja, rehtori ja johtaja voisi antaa rekisterin ylläpitäjälle suostumuksen, että hänen yhteystietonsa saisi luovuttaa niitä pyytävälle koulutusvientiä tekevälle taholle.
Lisäksi rekisteritiedon kautta voidaan arvioida koulutusviennissä toimivien asiantuntijoiden määrää ja osaamistarpeita. Rekisterin kautta koulutusviejät voisivat löytää tarvitsemiaan ammattilaisia ja opettajille rakentuisi mahdollisuus urapolkuun.
Koulutusviejät voisivat löytää tarvitsemiaan ammattilaisia, ja opettajille rakentuisi mahdollisuus urapolkuun.
8. Rekisteristä saa tietoa tilastokatsauksina
Rekisteri ei olisi julkinen eikä kuka vain pääsisi tietoja katsomaan. Rekisteröidyllä itsellään olisi oikeus nähdä omat tietonsa, mutta sen lisäksi tiedot olisivat vain rekisterin ylläpitäjän eli Opetushallituksen käytössä. Opetushallitukseen perustettaisiin yksikkö, joka tilastovirastona ylläpitäisi rekisteriä. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi oikeus saada rekisteristä lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen tarvittavia tietoja, tutkijoilla tutkimusten tekemiseen.
Koska rekisterin tiedoilla on yhteiskunnallista merkitystä, Opetushallituksen tulisi vähintään kerran vuodessa julkaista tilastoraportti siinä olevista tiedoista. Siitä kävisi ilmi ainakin kokonaiskuva kelpoisuustilanteesta, alalta poissiirtymiset ja täydennyskoulutusmäärät.