Kasvupalvelu-uudistus avaamassa koulutusmarkkinaa yksityisille

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ei ole maan hallituksen ainoa hanke, jolla se on avaamassa yksityisille toimijoille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Myös sote- ja maakuntauudistuksen rinnalla tekeillä olevassa kasvupalvelu-uudistuksessa synnytetään markkinamalli, jossa kaikki TE-palvelujen ja valtaosa ELY-keskusten tehtävistä siirretään maakunnille.

 

Kasvupalveluissa käyttöön tuleva järjestäjä-tuottajamalli tarkoittaa sitä, että maakunnat voivat ostaa vastuullaan olevia kasvupalveluja ainoastaan yhtiömuotoisilta tahoilta: yksityisiltä elinkeinonharjoittajilta, osuuskunnilta, yhdistyksiltä tai säätiöiltä.

 

Julkisilta toimijoilta, kuten vaikkapa kuntien oppilaitoksilta, näitä kasvupalveluja ei enää vuodesta 2020 alkaen voisi hankkia. Yhtiöittämisvelvollisuuden myötä julkiset palveluntuottajat, kuten kunnalliset oppilaitokset, joko muodostavat yhtiöitä tai luopuvat toiminnasta.

 

– Kyse ei tietenkään ole sote-uudistuksen kokoisesta markkinasta, mutta avoimia kysymyksiä riittää tässäkin uudistuksessa. Missään kohtaa valmistelua ei ole avattu sitä, miten palvelut paranevat, vaan uudistuksen annettuna lähtökohtana on ollut markkinoiden avaaminen kilpailulle, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen.

 

 

Kokonaisuudessaan kasvupalvelu-uudistus avaa noin 300 miljoonan euron markkinan, josta kolmannes on viranomaistyötä ja loput nykyisiä ostopalveluja.

 

Opettajien ja koulutuksen kannalta kasvupalvelu-uudistus koskee varsinkin työvoimakoulutusta ja kotoutumiskoulutusta. Oppilaitoksilla on ollut näissä tähän saakka keskeinen rooli. Esimerkiksi vuonna 2015 yhteensä 120 oppilaitosta tuotti kursseja ja koulutusta TE-keskuksille ja ELY-keskuksille yhteensä 160 miljoonalla eurolla.

 

Ilman organisaatiomuutosta julkiset oppilaitokset eivät siis enää voi toimia alalla. Yksi poikkeus on: julkinen toimija voi tuottaa kasvupalveluja, jos markkinoilta ei löydy muita sopivia palveluntuottajia.

 

Esimerkiksi Vantaalla uudistukseen valmistautuminen on tarkoittanut erilaisiin skenaarioihin valmistautumista ja liiketoimintasuunnitelmien laatimista näitä varten, kertoo Vantaan työllisyyspalvelujen johtaja Timo Saari.

 

– Mikäli on pakko yhtiöittää, se on teknisesti mahdollista. Eri asia on, mistä löytyisi rahaa osakeyhtiön pääomaksi, ja miten toiminta voitaisiin saada taloudellisesti kannattavaksi. On epäselvää kuinka paljon maakunnat todellisuudessa pystyvät taloudellisesti panostamaan työllisyyden hoitoon, koska maakuntien rahoituspohja näyttää haastavalta, Saari sanoo.

 

Saaren mukaan yksi vaihtoehto on se, että kasvupalveluja tuottavia yksiköitä siirretään sellaisinaan maakunnan haltuun, jonka jälkeen niistä tehdään maakunnan liikelaitoksia.

 

 

Keskeisin kysymys on tietenkin se, millaisia palveluja uudistuksella saadaan.

 

– Koulutuksen laadun kannalta kysymys liittyy siihenkin, mitkä tahot koulutusta tuottavat. Tämä asia on auki, kuten myös se, millaisia ovat tulevien kilpailutuksien kriteerit, sanoo Manninen.

 

OAJ on painottanut, että kilpailutuksen kriteerien on oltava työ- ja elinkeinoministeriön TEM:n maksamalle koulutukselle yhdenvertaiset opetus- ja kulttuuriministeriön hankkiman koulutuksen kanssa.

 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen perusoikeudellinen asema voi vaikuttaa siihen, miten kullakin maakunnalla riittää panoksia kasvupalveluihin.

 

– Kasvupalvelujen valtakunnallinen ohjaus maakuntia kohtaan vaikuttaa toistaiseksi erittäin väljältä. Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että uudistus tuo mukanaan alueellisia eroja, Manninen sanoo.

 

 

Sote-uudistus on tuonut toimialana yrityskentälle liikettä, ja näin on asian laita kasvupalveluissakin. Yksityiset koulutusta järjestävät yritykset sekä esimerkiksi henkilöstöpalveluyritykset odottavat vuotta 2020 toiveikkaina.

 

Mannisen tietojen mukaan TEM:n järjestämän alueellisen kasvupalvelukiertueen tapahtumiin on osallistunut runsaasti yksityisiä tahoja ja julkiset ovat loistaneet monella alueella poissaolollaan.

 

– Olisi suotavaa, että julkisenkin puolen oppilaitoksissa herättäisiin tulevaan muutokseen, Manninen toteaa.

 

Timo Saaren mukaan Vantaalla on selkeä tahtotila toimia jatkossakin aktiivisesti asukkaidensa työllisyyden edistämiseksi. Hän toivoo, että kunnalle jäisi jatkossakin lakisääteinen rooli työllisyyden hoidossa.

 

 – Vantaalla emme usko, että toimivat kasvupalvelumarkkinat voisivat syntyä kovin nopeasti ja pitkät siirtymäajat markkinamalliin on hyväksyttävä. On epäselvää kuinka paljon maakunnat todellisuudessa pystyvät taloudellisesti panostamaan työllisyyden hoitoon, koska maakuntien rahoituspohja näyttää haastavalta, Saari sanoo.

 

Teksti: Matias Manner