Suomi on Pisa-tulosten perusteella edelleen koulutuksen kärkimaiden joukossa. Siitä kuuluu kiitos opettajille. Tulosten suunta on kuitenkin laskeva. Joko päättäjät nyt viimeinkin heräisivät ruususen unesta, ryhtyisivät puheista tekoihin ja nostaisivat perusopetuksen perusrahoituksen pohjoismaiselle tasolle?
Jännityksellä odotetut uudet Pisa-tulokset on jälleen julkaistu. Mukana oli jo lähes 80 maata, eli vertailupintaa on. Suomalaisten tulokset ovat pysyneet suurin piirtein vuoden 2015 tasolla. Lastemme osaaminen on edelleen maailman huippua, mutta suunta on laskeva eikä toivottua selvää käännettä parempaan ole nähtävissä.
Tällä kertaa osaamistason tarkastelun pääkohteena oli meitä Suomessakin paljon puhuttanut lukutaito. Pisa-tulokset osoittavat, että olemme syystäkin olleet huolissamme lukutaidon ja lukemisinnostuksen heikkenemisestä.
Suomi jakaa lukutaidossa kuudennen sijan Kanadan kanssa. Tämä on erinomainen tulos. Edellämme on lähinnä aiempaan tapaan Aasian maita ja alueita.
Ykkössijan saavutti 555 pisteellä Kiinan niin sanottu PSJZ-alue (Peking, Shanghai, Jiangsu ja Zhejiang). Kakkosena oli Singapore, ja seuraavina Kiinan alueet Macao ja Hongkong. Edellä olevat ovat siis Aasian erityisalueita, joissa koulumalli on aivan toisenlainen ja sellainen, jota meidän ei tule tavoitella. Myös matematiikassa ja luonnontieteissä Suomi on OECD-maiden kärjen tuntumassa.
Samalla kun erinomaisten lukijoiden osuus on pysynyt samana, on kuitenkin heikosti pärjäävien osuus jatkanut kasvuaan.
Vuonna 2009 heikosti lukevia lapsia oli noin 5 000. Nyt heitä on lähes 3000 enemmän. Prosenttiosuus on kasvanut 8 prosentista 14 prosenttiin. Tämä on erittäin huolestuttavaa.
Erinomaisten lukijoiden osuus on pysynyt samana, mutta heikosti pärjäävien osuus on jatkanut kasvuaan.
Ehdottomasti tärkeää on kuitenkin huomata, että erinomaisen lukutaidon omaavia löytyi Suomesta yhtä paljon kuin ennenkin eli yli 14 prosenttia, kun OECD-maissa vastaava osuus jäi alle yhdeksän prosentin.
Sukupuolten välinen ero on yhä meillä kuitenkin poikkeuksellisen suuri. Kokonaistuloksessa ero tyttöjen hyväksi oli Suomessa nyt 52 pistettä, kun se OECD-maissa keskimäärin oli 30 pistettä.
Tasa-arvo rakoilee
Kun zoomataan lukutaitotulosta hieman tarkemmin, havaitaan kolme ikävää erittäin merkityksellistä seikkaa:
- Suomalaisista pojista heikkoja lukijoita on joka viides. Se on kertakaikkiaan huono tulos. Heidän lukutaitonsa ei tutkijoiden mukaan riitä jatko-opintoihin ja aktiiviseen, täyspainoiseen yhteiskunnassa toimimiseen. Syrjäytymisen uhka on ilmeinen.
- Jopa 63 prosenttia suomalaispojista kertoo lukevansa vain, jos on pakko.
- Heikolle osaamistasolle jääneistä 14 prosentista reilu puolet ei ole ollut tehostetun tai erityisen tuen piirissä, vaikka ilmiselvästi sellaista olisi tarvinnut. Ei siis kunnon lukutaitoa, mutta ei kunnon tukeakaan.
Olemme OAJ:nä jatkuvasti nostaneet esiin huolen lasten tasa-arvoisista oppimismahdollisuuksista. Nyt tehty laaja kansainvälinen tutkimuskin toistaa perustellun huolen tasa-arvon rakoilemisesta.
Lukutaito on Suomessakin entistä enemmän yhteydessä vanhempien koulutukseen, ammattiin ja varallisuuteen, eli perheen sosioekonomiseen taustaan. Ylimmän ja alimman sosioekonomisen neljänneksen keskimääräinen lukutaitoero oli peräti 79 pistettä, mikä vastaa noin kahden kouluvuoden opintoja. Niin kuin heikot lukijat olisivat olleet koulussa kaksi vuotta vähemmän aikaa.
Ylimmän ja alimman sosioekonomisen neljänneksen keskimääräinen lukutaitoero oli peräti 79 pistettä, mikä vastaa noin kahden kouluvuoden opintoja.
Kansallisesti on välttämätöntä selvittää, mitä tälle asialle on tehtävä. Lukuinnon vahvistamiseksi on kyllä tehty monenlaisia toimia. Monenlaisia lukuhankkeita on käynnissä, ja kouluissa ponnistellaan lukuinnon vahvistamiseksi.
Tämän työn jatkaminen on välttämätöntä, koska lukutaidolla on laaja vaikutus myös muiden taitojen ja muun osaamisen saavuttamiseen, sitä kautta tulevaisuuteen yleensä elämässä ja työelämässä.
Suunnan pitää muuttua
Suomi on siis edelleen koulutuksen huippumaa, mutta Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet yli kymmenen vuoden ajan. Suunta on väärä. Paljon tehotonta juhlapuhetta on ollut, monia suunnitelmia ja ajatuksia korjausliikkeistä on syntynyt, mutta suunnitelmat ovat jääneet vain paperiksi ja ne toimet, jotka maksavat, on jätetty tekemättä.
Perusopetuksen rahoitusvastuuta valtio on systemaattisesti siirtänyt itseltään kunnille. Perusopetuksen perusrahoituksesta on leikattu edelleen: Kuntaliiton laskelmien mukaan perusrahoitus on pienentynyt yli puoli miljardia vuositasolla. Tuo ei voi todellakaan olla vaikuttamatta koulutustuloksiin.
Joko nyt viimeinkin herättäisiin ruususen unesta, päästäisiin puheista tekoihin ja perusopetuksen perusrahoituksen nostaminen pohjoismaiselle tasolle toteutetaan?
Onneksi hallitusohjelmassa on tästä merkkejä. Ihmekonsteja ei tarvita. Olisi olennaista lisätä opetusta, erityisopetusta ja vahvistaa opettajamitoitusta.
Joko nyt viimeinkin herättäisiin ruususen unesta, päästäisiin puheista tekoihin ja perusopetuksen perusrahoituksen nostaminen Pohjoismaiselle toteutetaan?
Oppimisen tuki on kiireellisesti saatava aivan eri tasolle kuin nyt, eli lisäresurssia kaivataan sinne kipeästi. Monesti esimerkiksi pienryhmäopetus jää järjestämättä sitä tarvitseville, koska rahaa ei ole. Erityisopetuksesta on huutava pula ja siinä erot kuntien välillä ovat jo huomattavia.
Sosioekonomisen taustan negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi tarvitaan entistä voimakkaampaa varhaiskasvatusta. Yksilöllinen tuki on ulotettava jatkumaan varhaiskasvatuksesta läpi peruskoulun muun muassa erityisopetuksen riittävällä mitoituksella.
Kiitos opettajille
Kokonaisuudessaan koulutusjärjestelmän laatu rakennetaan vuosikymmenten aikana. Se paranee entisestään oppivelvollisuuden pidentämisen myötä.
Ratkaiseva työ tehdään kuitenkin oppilaspinnassa, opiskeluryhmissä. Kiitos tästäkin Pisa-menestyksestä kuuluu opettajien hyvälle perustyölle.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
