Aika on rahaa, myös opinto-ohjauksen kohdalla

Oppilaiden ohjauksen tarve on vuosi vuodelta ollut kasvussa. Yhä useammalla nuorella on peruskoulun yläluokilla vielä aivan auki se, mihin jatko-opintoihin haluaisi ja toisaalta, mihin kannattaisi suunnata. Opojen työmäärä on lisääntynyt samoin kuin ohjattavien määrät. Kelpoisista opoista on pula ja peruskouluissa opojen tehtäviä hoitavat liian usein opettajat omien töidensä ohessa.

Oppivelvollisuusuudistus toi mukanaan tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen, mikä on hyvä asia. Nyt oppilaalla on mahdollisuus saada aiempaa enemmän henkilökohtaista neuvontaa opintoihin peruskoulussa ja jatko-opintosuunnitelmiin sen jälkeen. Iso huoli kuitenkin on siinä, ovatko valtion tähän kunnille suuntaamat eurot kohdentuneet tarkoitetulla tavalla eli ovatko opot saaneet lisää työaikaa lisääntyneille työtehtäville.

Lukiolain uudistukset, opetussuunnitelman perusteiden päivitys ja oppivelvollisuuden laajentaminen toivat kertarysäyksellä paljon uusia velvoitteita opintojen ohjaukseen lukiossa. Uudistukset ovat tarpeellisia siksi, että tarve yksilölliseen opinto-ohjaukseen ja opintojen jälkiohjaukseen on tunnistettu. Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä tukitoimien riittävyyttä on perustellusti arvioitava opintojen uhatessa keskeytyä. Jatkotoimenpiteiden selvittäminen, oppilaitoksen mahdollinen vaihtaminen tai opintosuunnitelman päivittäminen edellyttävät opinto-ohjaajalta yksilöllistä ohjausta.

Uusien velvoitteiden toteuttaminen laadukkaasti edellyttää riittävää opinto-ohjaajien määrää. Vaikka lukiokoulutuksessa opiskelijoiden määrä suhteessa opinto-ohjaajien määrään on edellä mainitun Karvin selvityksen mukaan pienempi kuin ammatillisessa koulutuksessa, on määrässä huomattavaa oppilaitoskohtaista vaihtelua.

Opinto-ohjaajan vastatessa opiskelijoiden henkilökohtaisen opinto-ohjauksen lisäksi myös koko oppilaitoksen ohjauksen koordinoinnista, on paikallisesti arvioitava riittävä opinto-ohjaajien määrällinen tarve. OAJ suosittelee opinto-ohjaajamitoitukseksi lukiossa 1:150 opiskelijaa.

Ammatillisen toisten asteen opiskelijat ovat oppijoina yhä heterogeenisempia, mikä luo entistä moninaisempia tarpeita myös opinto-ohjaukselle. Lisäksi oppivelvollisuusuudistuksen velvoitteisiin vastaaminen näkyy vahvasti nimenomaan opinto-ohjaajien työssä.

Tämä näkyy myös ammatillisen koulutuksen arjessa. OAJ:n ammatillisen toisen asteen jäsenkyselyn alustavien tulosten mukaan lähes kaikki opinto-ohjaajat toteavat opiskelijoiden tuen tarpeen lisääntyneen viimeisen kahden vuoden aikana. Tuen tarpeiden lisääntyminen on opoilla merkittävin kuormitusta lisäävä syy.  Samanaikaisesti yli puolet on huolissaan opiskelijahuoltopalveluiden saatavuudesta hyvinvointialueilla. Lisäksi korostuivat myös opojen laajentuneet työtehtävät, erityisesti huoltajayhteistyö ja hallinnollisen, lähinnä HOKS:n liittyvän työn lisääntyminen.  OAJ on tehnyt vahvaa vaikuttamistyötä liialliseksi paisuneesta HOKS-prosessista syksyn 2023 aikana. Vaadimme myös oppimisen tuen resurssien kohdentamista erityisopetukseen, opinto-ohjaukseen ja lähiopetukseen.

Huolimatta lisääntyneistä tukeen ja ohjaukseen liittyvistä haasteista, opinto-ohjauksen kokonaismäärä on lisääntynyt vain marginaalisesti. Lisäystä vuodesta 2021 vuoteen 2022 on vain puoli prosenttiyksikköä, eli koko maan tasolla noin kolmen opinto-ohjaajan verran. Se ei tarpeisiin nähden alkuunkaan riitä.

Poliittiset odotukset korkeakoulutukselle ovat todella mittavia. Työmarkkinat kaipaavat osaajia muun muassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi, yhä useamman nuoren odotetaan päätyvän korkeakoulutukseen ja kansainvälisten opiskelijoiden määrää halutaan kasvattaa mittavasti ja myös tukea heitä kiinnittymisessä yhteiskuntaan ja työmarkkinoille.

Korkeakouluopiskelijat muodostavat yhä moninaisemman yhteisön. Opiskelijat tulevat opintoihin hyvinkin erilaisilla taustoilla, tavoitteilla ja elämäntilanteilla ja heidän ohjaus- ja neuvontatarpeensa vaihtelevat yksilöllisesti. Osa opiskelijoista pystyy toimimaan itsenäisesti ja osa tarvitsee ohjausta hyvinkin paljon. Tämän asian ympärillä korkeakoulut ja ammatillinen toinen aste ovat hyvin lähellä toisiaan ja keskinäiselle yhteistyölle on lisääntyvää tarvetta.

Opiskelijamäärien nousu näkyy ammattikorkeakoulun ja yliopistojen toiminnassa, mutta toinen kysymys on ovatko korkeakoulut pystyneet kasvattamaan opetus- ja ohjaushenkilöstön määrää. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa suoritettujen tutkintojen määrä on kasvanut vuosien 2009 ja 2021 välillä 36 prosentilla ja avoimen ammattikorkeakouluopintojen opiskelijamäärät ovat kolminkertaistuneet. Samaan aikaan opetus- ja ohjaushenkilöstön määrän kehitys on ollut liian maltillista.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmallien uudistuminen tuo uusia odotuksia muun muassa opiskelijoiden valikoitumisessa korkeakoulutukseen. Korkeakouluihin hakeutumisessa painotetaan yhä enemmän ensikertaisia korkeakoulututkinnoissa opiskelevia, ja työikäisen, jo korkeakoulututkinnon suorittaneen pitäisi löytää osaamisen täydentämiseen korkeakoulujen tarjonnasta toisenlainen reitti kuin tutkintokoulutus.

Korkeakoulujen rahoituksen tason olisi vastattava niiden tehtäviä ja odotuksia. Nyt näin ei ole. Korkeakouluissa tarvitaan pikaisesti ohjaus- ja opetustyötä tekevän henkilöstömäärän vahvistamista, työnkuvien selkeytystä ja aikaa panostaa työhön. Mitä paremmin oppija tunnetaan ja hänelle on aikaa, sitä paremmin hän asettuu osaksi korkeakouluyhteisöä ja etenee opinnoissaan kohti juuri omanlaistaan työuraa.

P.S. OAJ toteuttaa Haaga-Helia ammatillisen opettajakoulutuksen kanssa ammattikorkeakoulusektorille osaamiseen, johtamiseen ja työhyvinvointiin liittyvän kyselyn. Kysely on suunnattu opetus –, ohjaus – ja asiantuntijatehtävissä ja esihenkilötehtävissä toimiville.  Kysely on auki 16.2.2024 asti. Kyselyyn vastaaminen vie aikaa noin 20 minuuttia. Vastaa kyselyyn tästä linkistä.