Kun henkilö irtisanotaan työstä, muutosturva auttaa hänen pääsyään uuteen työhön. Tämänhetkinen opetusalan muutosturva ei kuitenkaan toimi. Siksi alalle on kehitettävä oma muutosturvansa samalla, kun jatkuvaa oppimista uudistetaan. OAJ:llä on neljä keinoa muutosturvan kehittämiseksi.
Muutosturvan tavoitteena on nopeuttaa ja helpottaa irtisanotun henkilön pääsyä uuteen työhön. Opetusalalla ja muulla julkisella sektorilla muutosturva ei toimi. Jatkuvan oppimisen uudistamisen yhteydessä muutosturvaa on tarkoitus kehittää niin, että se edesauttaa tehokkaammin työllistymistä ja osaamisen kehittämistä.
Opetusalalla ja muulla julkisella sektorilla muutosturva ei toimi.
OAJ esittää seuraavia keinoja, joilla kehitetään opetusalan rakennemuutostilanteita. Näitä esityksiä voidaan jatkossa hyödyntää ja räätälöidä laajemminkin julkisen sektorin tarpeisiin.
1. Työttömyyden ennaltaehkäisy oppilaitoksissa
Yhteistoimintalain mukaan oppilaitoksissa on laadittava vuosittain henkilöstösuunnitelmat, joiden osana on oltava koulutussuunnitelmat. Näiden suunnitelmien teko on hyvin puutteellista opetusalalla ja kunnallisissa organisaatioissa.
Nykyisellään yt-asiamies voi valvoa ainoastaan yksityisen sektorin yt-lain noudattamista. Yt-asiamiehen toimivaltaa on laajennettava koskemaan myös julkista sektoria. On tärkeää, että ulkopuolinen taho valvoo yt-lain noudattamista ja voi tarvittaessa määrätä sanktioita.
Oppilaitoksissa on laadittava henkilöstösuunnitelma ja siihen sisältyvä koulutussuunnitelma. Suunnitelmista tulee käydä ilmi henkilöstömäärän ja -rakenteen muutostarpeet aikataulutettuina sekä konkreettiset tuki- ja työllistämistarpeet, joilla tuetaan ennakoiden henkilöstön osaamisen kehittämistä ja työnhakuvalmiuksia. Suomen kilpailukyky ja työn tuottavuus paranevat, kun suunnitelmat tukevat työntekijöiden edellytyksiä pysyä mukana työelämässä, vaikka nykyinen työ loppuisi.
Oppilaitoksissa on laadittava henkilöstösuunnitelma ja siihen sisältyvä koulutussuunnitelma.
2. Kahden työnantajan palvelussuhde ja itsensä työllistäminen
Jo nykyisellään on mahdollista, että työntekijä on kahden työnantajan palveluksessa niin, että työnantajat sopivat keskenään korvauksista. Palkanmaksajana työntekijälle on tällöin yksi työnantaja. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut ja sairaalat tekevät yhteistyötä niin, että opettaja toimii sairaalassa kehittäjänä ja oppilaitoksessa opettajana. Tämä on toimiva malli, jossa opettajan substanssiosaaminen pysyy ajantasaisena, ja opettaja voi siirtää osaamistaan sairaalaympäristöön. Tässä mallissa hyötyvät kaikki: työpaikat, opettajat ja opiskelijat.
Jos työnantajalla ei ole tarjota kokopäiväistä työtä, työnantajan tulee tukea ja mahdollistaa työntekijälle työskentely oppilaitoksessa olevan työnsä lisäksi osa-aikaisesti myös oman substanssialansa työpaikassa. Palkanmaksajana toimisivat normaalin käytännön mukaisesti molemmat työnantajat. Tavoitteena on ylläpitää sekä vahvistaa substanssialueen osaamista ja sitä kautta turvata tarvittaessa nopea uudelleen työllistyminen.
Ratkaisua vaatii tilanne, jossa opettaja toimii myös yrittäjänä. Monet ammatilliset opettajat, kuten kulttuuri- ja ravitsemusalan opettajat, toimivat sivutoimisesti yrittäjinä jo nyt.
Opettajien itsensä työllistämisen kynnystä on madallettava parantamalla itsensä työllistäjän sosiaaliturvaa. Heillä on laaja-alaista osaamista, joka on muunnettavissa palveluksi, jolla voi työllistää itsensä.
Opettajien itsensä työllistämisen kynnystä on madallettava parantamalla itsensä työllistäjän sosiaaliturvaa. Heillä on laaja-alaista osaamista, joka on muunnettavissa palveluksi, jolla voi työllistää itsensä.
Työlainsäädäntö lähtee siitä, että henkilö on joko työsuhteessa tai yrittäjä. Työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvajärjestelmää on kehitettävä niin, että ne seuraavat mukana eri työntekomuotojen välillä.
Erityisesti työttömyysturvajärjestelmä kaipaa remonttia. Itsensä työllistäjien työttömyysturvassa on selvitettävä yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa, mikä mahdollistaisi työn yhtäaikaisen vakuuttamisen palkansaaja- ja yrittäjäkassassa. Yrittäjien työttömyyskassojen rahoituksessa yhteiskunnan osuutta on kasvatettava siten, että erot yrittäjien ja palkansaajien työttömyyskassojen rahoituksen välillä poistuvat.
Työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvajärjestelmää on kehitettävä niin, että ne seuraavat mukana eri työntekomuotojen välillä.
3. Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen ohjausosaaminen käyttöön
TE-palvelujen, ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on vahvistettava alueellisissa ura-, ohjaus- ja neuvontapalveluissa. Oppilaitoksissa on valmiina osaava opetushenkilöstö, tilat ja laitteet. Sekä opettajilla että opinto-ohjaajilla on jo valmiina työssään ohjauksellinen ote ja yhteydet työelämään. Lisäksi heillä on tietoa työmarkkinoista sekä erilaisista mahdollisuuksista itsensä kouluttamiseen ja kehittämiseen.
Työhallinnon on hyödynnettävä oppilaitosten ohjausosaamista työllistymistä edistävissä toimissaan.
Työhallinnon on hyödynnettävä oppilaitosten ohjausosaamista työllistymistä edistävissä toimissaan.
4. Vuorotteluvapaan ehtojen säilyttävä
Vuorotteluvapaa pidentää työuria erityisesti opetus- ja hoitoalalla, koska se tarjoaa tauon henkisesti raskaasta työstä. Samalla se on tarjonnut työttömälle tai vastavalmistuneelle opettajalle väylän hakeutua alansa töihin.
Vuorotteluvapaan ehtoja ei missään tapauksessa saa entisestään kiristää.
Vuorotteluvapaan ehtoja ei missään tapauksessa saa entisestään kiristää.