Ajankohtaista

Jos koulutus ei pysty vastaamaan jokaisen yksilön tarpeisiin ja tarjoamaan tälle riittäviä edellytyksiä edetä kohti omia haaveitaan, sen seuraukset ovat myös yhteiskunnallisesti dramaattiset. Esittelen kolme keskeistä tasa-arvon kipukohtaa, joihin seuraavan hallituksen on syytä puuttua. Muuten edessä on tulevaisuus, jota kukaan ei halua.

Kunnat ja oppilaitokset hakevat nyt ahkerasti uusia opettajia avoimiin tehtäviin. Huolestuttavaa on, että moneen aiemmin vakituiseen tehtävään haetaankin tuntiopettajaa.

Tasa-arvoiset elinikäisen oppimisen rakenteet tulee luoda niin, etteivät ne estä tai lannista ketään kehittämästä itseään. Sitran johdolla valmistunut elinikäisen oppimisen pitkän aikavälin tahtotila on nimeään kovempi juttu.

Lukiodiplomeita pitää kehittää, ja niiden suorittamisesta pitää olla hyötyä opiskelijalle. OAJ on ehdottanut, että lukiodiplomilla voisi korvata yhden ylioppilaskokeissa kirjoitettavista aineista. Nyt myös eduskunnan sivistysvaliokunta on todennut, että on korkea aika kirkastaa 20 vuotta täyttävien lukiodiplomeiden kilpeä.

Nyt on oikea aika puhua opettajien pestaamisesta ja määräaikaisista palvelussuhteista. Nyt katsotaan kuka haluaa olla hyvä, työntekijäänsä arvostava työnantaja.

Yksin. Ilman paria. Kukaan ei odota aamulla koulun pihalla. Kello soi oppitunnille. Luokka on täynnä häliseviä oppilaita. Bling. Viesti. Häijy ja ilkeä viesti. Muut nauraa. Bling. Sinut poistetiin viestiketjusta. Opettaja saapuu luokkaan ja tunti alkaa. Mitä sitten tapahtuu?

Opettajaksi opiskelevilla nuorilla ei pitäisi olla huolta siitä, saavatko he riittävästi opastusta ja tukea, kun aloittavat työnsä uusina työntekijöinä. Senhän turvaa laki. Mutta huoli on ja huolelle vahvat perusteet.

Osaamisen kasvattaminen, tieteen ja koulutuksen arvostuksen lisääminen, korkeakoulujen toimintaedellytysten ja hyvinvoinnin vahvistaminen. Tämä on lista tärkeimmistä asioista, jotka kevään eduskuntavaaleissa valittavien kansanedustajien pitää korkeakoulutuksen osalta ratkaista.

Opettajien määrä suhteessa oppijoiden määrään on yksi keskeisistä kriteereistä, kun arvioidaan opetuksen laatua ja vaikuttavuutta. Opetusryhmien kokoa pienennettiin monen vuoden ajan, mutta nyt ryhmäkoot ovat valitettavasti kääntyneet jälleen kasvuun (vipunen.fi).

Tänään 24.1.2019 vietetään kautta aikojen ensimmäistä kansainvälistä koulutuksen päivää. Erinomainen juttu. YK:n yleisistunto hyväksyi viime joulukuussa 59 jäsenmaan esityksen siitä, että koulutus ansaitsee oman merkkipäivän.

Ammatillisen koulutuksen kokonaisopiskelijamäärä on reilut 150 000. Opiskelemaan hakeudutaan perusopetuksen jälkeen yhteishaun kautta, ja muille hakijoille jatkuva haku on käytössä ympäri vuoden. Vuosittain noin 50 000 opiskelijaa aloittaa joko ammatilliset perusopinnot tai eri tavoin koostetut ammatilliset opinnot.

Likipitäen kaikissa tuloksellisuutta ja työhyvinvointia koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä korostetaan hyvän johtamisen merkitystä ja ensisijaista tärkeyttä. Johtamiseen pitäisi panostaa lisää, mutta todellisuudessa siitä leikataan eikä johtamistyötä ole enää mahdollista hoitaa työajan puitteissa.

Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa Suomessa. Samalla kansa ikääntyy. Vain reilu 40 prosenttia maassa asuvista on töissä. Työtehtävät ja ammatit ovat murroksessa. Teknologian vaikutuksesta ammateista muuttuu tai katoaa 10–20 vuoden sisällä yli kolmannes. Miten käy Suomen kilpailukyvyn?

Koululle ja koulupäivän kehittämiselle asetetaan kovia tavoitteita. Koulupäivän aikana tulisi ratkaista lasten liikkumattomuus, pelastaa hyvinvointi ja löytää harrastus kaikille. Varmaan koulussa olisi hyvä kaikkien oppiakin.

Pula varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista on jatkunut pitkään, mutta markkinavoimat eivät ole jostain syystä toimineet varhaiskasvatussektorilla kysynnän ja tarjonnan lain edellyttämällä tavalla.